tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kesälomareissu Norjaan juhannuksena 2012

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen tänne blogiin. Ei vain yksinkertaisesti ole ollut sellaista aikaa. Nämä kesäpäivät ovat jotenkin ihan eri lailla täynnä ohjelmaa kuin keväällä. Olen askarrellut kaikkea pientä (näistä kenties postaukset myöhemmin) ja leiponut aika paljon; kuopuksen 1-v-synttäreitä juhlittiin tuossa joku aika sitten, ja tein tarjoilut gluteenittomana. Jälleen kerran leivoin aivan liikaa. Koskahan opin tekemään sellaisen sopivan määrän? En varmaan koskaan... :)

Juhlien jälkeen olimmekin viikon lomareissulla Norjassa. Vuokrasimme asuntoauton ja ajoimme sinne Ruotsin kautta. Kävimme kurkkaamassa Lofooteilla, palasimme Skibotnin kautta Suomeen Kilpisjärvelle ja tulimme sitten juhannusaaton viettoon Kelottijärvelle. Seuraavaksi onkin luvassa kunnon kuvapläjäys reissultamme. Maisemat olivat huikean kauniita, ja vaikkei niitä pystykään ikuistamaan aidon tuntuisena (varsinkaan, kun on suht vanha kamera ja hätäinen valokuvaaja), niin kyllä näistä kuvista jonkinlaisen käsityksen reissustamme saa!

Päivä 1: ensimmäinen yö Pyhäjoella


Lähdimme liikkeelle hieman ennen puolta päivää ja ehdimme ajella Pyhäjoelle asti. Kuvassa paikallinen uimaranta, jonka läheisyyteen leiriydyimme. Asuntoautomme vieressä parveili tuhansittain itikoita, mutta rannalla tuuli sen verran, että siellä oli oikein miellyttävää oleskella. 2vee tyttöni kiipeili rantakallioilla ja kaiveli hienoa hiekkaa, muttei kuitenkaan uskaltautunut uimaan. Merivesi ei ollut hänen mielestään vielä tarpeeksi lämmintä.

Päivä 2: Halki Ruotsin Lapin


Ajoimme koko päivän ja pääsimme Ruotsin Lappiin. Löysimme iltapäivällä aikamme etsittyämme aivan ihastuttavan leiripaikan Hakkasin kylän liepeiltä. Asuntoautolle oli hyvä parkkipaikka ja miljöö oli kerrassaan hurmaava. Vanha myllyrakennus ja sitä ympäröivät puisto, joki ja luontopolut saivat meidät kaikki hyvälle tuulelle pitkän ajomatkan jälkeen.

Päivä 3: Pitkä ajomatka Norjan vuonoille
 

Ajoimme sateisen ja kurjan Kirunan läpi ja jatkoimme E10 valtatietä kohti Ruotsin ja Norjan rajaa. Tie vei yli 150km pitkän Torneträskin järven ohi. Ellen olisi aikaisemmin elämässäni nähnyt Ontario-järveä Kanadassa, niin olisivat tämänkin järven mittasuhteet hiukan huimanneet. Sää oli myrskyinen, joten kuvista ei kyllä tullut yhtään mitään. Järveä ympäröivät upeat vuoret peittyivät sadepilvien ja sumun sekaan. :(



Ruotsin ja Norjan rajalla oli karua. Vielä juhannusviikollakin järvi oli jäässä ja puut (ne harvat ja kitukasvuiset, mitä siellä edes kasvoi) olivat lehdettömiä. Omalla tavallaan kiehtovaa - mutta enpä ehkä haluaisi itse asua ihan näin korkealla.


Rajan ylitettyämme pysähdyimme pitämään Narvikin tuntumassa sijaitsevaan Øyjordiin taukoa.



Sää oli edelleen sateinen, mutta pääsimmepä sentään vihdoin vuonoille. :) Ja ilma oli raikasta!


Ajoimme superpitkän päivän ja pääsimme kuin pääsimmekin aivan Lofoottien tuntumaan yöksi, HinnØyan saarelle, aivan SØrdaltunnelin (6,4km) läheisyyteen. Vasemmanpuoleinen asuntoauto on meidän, oikeanpuoleisessa yöpyi pari hollantilaista turistia. Uni kyllä maittoi, eikä maisemissa ollut valittamista! Lapset tykkäsivät leikkiä ulkona, vaikka kuravaatteet pitikin pukea päälle. Oli ihanaa uinua laaksossa vuorien keskellä, joen kohistessa vieressä.


Päivä 4: Lofootit ja Skibotn

Aamu valkeni hieman paremmassa säässä, vaikka olikin vielä pilvistä. Aamupäivän kulutimme ajelemalla monien tunnelien läpi Lofooteille, jossa ihastelimme kauniita maisemia. Emme ajaneet kovin pitkälle saariryhmän kärkeen, vaan jättäydyimme suosiolla vähän alemmas: Å i Lofotenille oli vielä pitkälti toistasataa kilometriä, eikä tarkoituksemme ollut istuttaa lapsia autossa 24/7, vaan halusimme käyttää iltapäivät ulkoiluun.






Illaksi suuntasimmekin sitten pohjoisemmaksi. Ajelimme monen kauniin maiseman ohi. Kaiken kaikkiaan HinnØyan saari ja pohjoinen Norja ovat vierailemisen arvoisia paikkoja. Jos sää olisi ollut yhtään kirkkaampi, vuorinäkymät olisivat jatkuneet jatkumistaan horisonttiin.


Tjeldsundbroa, joka vie mantereelta saaristoon.


Paikallista taidetta Andselvin tienoilla. :)

Jäimme yöksi Skibotnin kylän liepeillä sijaitsevalle taukopaikalle, jossa kävimme myös ensimmäisellä Norjan-reissullamme vuonna 2010. Jäämeri huuhtoi rantoja rauhallisin aalloin ja sadekin  lakkasi. Rannalla oli ihana keräillä simpukoita ja kauniita kiviä.



Päivä 5: Juhannusaatto

Lähdimme juhannusaattoaamuna takaisin Suomeen. Halusimme viettää juhannuksen kotimaassa. Pysähdyimme Kilpisjärven mahtavan Saanan juurelle tankkaamaan (ja ostamaan karkkia), jonka jälkeen aloimme etsiä hyvissä ajoin leiripaikkaa. Kukapa nyt jussina haluaisi autossa nököttää? ;) Leiripaikka löytyi Kelottijärven pohjoisesta poukamasta.



Juhannusaatto olikin sitten matkamme ensimmäinen (ja toiseksi viimeinen) aurinkoinen päivä. Mikäs sen sopivampaa? Sytytimme pienen kokonkin (siis nuotion, jolla paistoimme makkarat) ja nautiskelimme elämästä.

Päivä 6: Kohti kotia

Ajoimme koko päivän, niin kauan kuin jaksoimme, ja päädyimme yöksi jonnekin Pietarsaaren eteläpuolelle. Maisemat Pohjanmaalla eivät sytyttäneet enää Norjan ja Lapin jälkeen niin paljon, että niistä olisi viitsinyt räpsiä kuvia. Muutenkin matkaväsymys alkoi jo painaa; kahden alle 3-vuotiaan kanssa ei ole kovin helppoa asua viikkoa asuntoautossa. (Oma koti kullan kallis, ja sitä rataa!) =)

Päivä 7: Kotona!

Helpotus ja huokaus! Vaikka oli upea reissu, niin kyllä kotona on vaan kaikkein paras olla. Ja helppoa, kun on kaikki elämän mukavuudet saatavilla (kuten esim. astianpesukone). Ihan heti en näin pienten lasten kanssa lähtisi näin pitkälle reissulle uudelleen, mutta kyllä ensi kesänä taas jonnekin haluaisin lähteä. Luulenpa, että kiertelemme vaihteeksi kotimaata ja käymme terrorisoimassa sukulaisia!

Hauskaa kesän jatkoa kaikille!


tiistai 8. toukokuuta 2012

Terassituolien pehmusteet


Uudet kesäkalusteet ovat istuneet tuossa terassilla nyt parisen viikkoa, ja vihdoinkin olen saanut valmiiksi niihin suunnittelemani pehmusteet. Ne eivät toki ole yhtä monimutkaisesti ommeltuja kuin kaupasta ostettavat valmispehmusteet, mutta sainpahan ainakin valita itse kankaan: kostean pyyhkimisen kestävää markiisikangasta, mikä on ehdoton valinta lapsiperheeseen!

En sitä paitsi löytänyt kaupoista sopivan kokoisia ja vähänkään siedettäviä pehmusteita, vaikka aluksi kyllä etsin. Penkkiin (50x150cm) ei löytynyt lainkaan pitkää pehmustetta valmiina, enkä halunnut siihen kolmea 50x50cm patjaa. Kaiken kukkuraksi ne harvat 50x50cm valmispehmusteet, jotka onnistuin jostain löytämään, olivat aivan hirvittävissä kuoseissa - tai vaihtoehtoisesti sikahintaisia. Nämä itse tehdyt eivät tulleet ainakaan kalliimmiksi! =) Tilasin vaahtomuovin Vormusta kohtuuhintaan mittatilaustyönä. Kankaan suun kiinnitys vetoketjun sijaan tarranauhalla.

Nyt vain odottelemaan niitä lämpimiä kelejä, jotta päästään testaamaan kalusteet ruokailukäytössä! ;)



keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Virkattu matto


Heipä hei! Kuten viime postissa kerroinkin, olen kokeillut onneani hieman isomman virkkaustyön parissa, nimittäin tein lastenhuoneeseen uuden maton! Käytin mattoon sellaisia valmiita matonkuteita, joita myydään kerissä kangaskaupoissa, sekä kympin kokoista virkkuukoukkua. Virkkasin tässä linkissä olevan Käspaikan helpon ohjeen mukaisesti. Virkkaaminen oli yllättävän nopeaa, ja matto valmistui muutamassa illassa lastenhoidon ohella.


 Mattoon kului noin 7 kerää matonkudetta. Näistä jäi toki hieman yli.


Silmukoiden lisääminen oikeassa suhteessa osoittautui näin ensikertalaiselle hieman haasteelliseksi, mutta kun siitä pääsi jyvälle, niin loppu sujui mukavasti. Kun reuna alkoi aaltoilla, piti vain seuraavilla kerroksilla jättää silmukan lisäämiset väliin. 



Matto on suoristunut käytössä ihan kivasti, joten se ei ole enää kuhmurainen kuten kuvassa, joka on otettu heti sen valmistumisen jälkeen. =)

Virkkasin myös "jämäkuteista" samoilla sävyillä olevan korin, josta tuli aika kiva myös!

Ajattelin seuraavaksi virkata maton yläkerran vessaan, tosin väri ei tule olemaan valkoinen vaan kenties vaaleanruskea, harmaa tai jotain sinne päin. =)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Keltainen tyynyliina

Ratsastan parhaillani joka kevät iskevän sisustusbuumin aallonharjalla, ja päätin näin ensi alkuun piristää lastenhuonetta keltaisella värillä. Miksi keltaisella? Siksi, että huoneen verhoissa on muutama keltainen raita, ja jotenkin keltainen väri sopii kahdelle tytölle, ja niin ikään keväistä ilmettä tuomaan.

Projekti "keltainen" vain osoittautui osittain haasteellisemmaksi kuin olin kuvitellut. Ensinnäkin kauniita keltaisia (lastenhuoneeseen sopivia) sisustustuotteita on melko vähän saatavilla, joten esim. tyynyliinan päätin tehdä itse. Ja toiseksi, tyynyliinan ompelu oli sata kertaa hermoja raastavampaa kuin yleensä - ompelukoneeni on hyvää matkaa lähdössä vaihtoon! Tästä myöhemmin lisää.

Helpoin osuus suoritettiin Ikeassa: lastenhuone sai ihanan keltaisen KVART-pöytälampun ja uuden valkoisen Expedit-kirjahyllyn.
Sitten siirrymmekin tyynyliinan ompeluprojektiin.

Aloitin kevein mielin, koska olin löytänyt kivaa ja vahvaa keltaista kangasta ja olen ommellut paljon päällisiä ennenkin. Homman piti siis olla niin sanotusti hallussa. Vaan eipä ollut! Alku tosin meni suunnitelmien mukaan, sain mitattua & leikattua kankaan sopivan kokoiseksi ja ommeltua (käsin) kalastajalangalla koristeraidan tyynyn liepeeseen. Oli virkistävää tehdä ihan perinteisiä tikkipistoja pitkästä aikaa, kuten joskus ala-asteella koulussa. :)



Tämän jälkeen alkoivatkin ongelmat. Ompelukoneeni ei ole mitään uusinta mallia, ja sen työmotivaatio on joskus mitä on. Kun aloin ommella saumoja, lanka katkesi valehtelematta varmaan 20 kertaa (syynä ehkä huono lanka? Vaihdoin sitäkin neljä kertaa, vaan eipä auttanut). Sen lisäksi itse neulakin taittui, mitä minulle ei ole ennen käynytkään. Onneksi oli uusia neuloja varastossa!

Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo heittämässä hanskoja tiskiin, kunnes mieheni (aikansa valitustani kuunneltuaan) otti ohjekirjan käteen ja laittoi uuden neulan paikoilleen parissa minuutissa. Ihana mies! Piristyin välittömästi, ja jatkoin tyynyliinan ompelua uudella innolla. Lanka tosin katkesi edelleenkin sen seitsemän kertaa, mutta jaksoin sinnitellä. Ja lopulta tyynyliina oli valmis! Tosin se olisi voinut onnistua paremminkin, mutta toisaalta se olisi voinut jäädä kokonaan valmistumattakin, joten en valita.


(Huomasinpa juuri, että näissä kuvissa tyynyn väri näyttää hieman erilaiselta kuin luonnossa...)

Ompelukone kyllä menee vaihtoon lähiaikoina. Aion harkita jopa saumurin ostoa. En ole vuosikausiin (kymmeniin?) tutustunut alan tarjontaan, täytyy hiukan surffailla ja katsoa a)minkälaisia koneita on tarjolla ja b)mihin hintaan. Kyllä varmasti joku löytyy. Mikä tahansa on parempi kuin nykyinen. Ellen sitten huollata nykyistä. Sekin tietysti voisi olla vaihtoehto. :)

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Nyt kohti uusia sisustushaasteita ja (sen iänikuisen) slipoverin neulomista.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Amigurumi-kissa (tai jotain sinne päin)


Jipii, vihdoinkin pikkuprojektini "kultainen kissa" on valmis. Tosin siitä taisi tulla hieman vähemmän hohdokas kuin nimensä antaa ymmärtää. Meidän neidit olivat siihen kuitenkin ihan riittävän ihastuneita, joten olen ihan hyvillä mielin lopputuloksesta.


Kuten aikaisemmassa postissa jo mainitsinkin, lankaa oli yllättävän haastava virkata. Merkkiäkään en tiedä. Virkkuukoukun koko oli 3,5. Se on toki hiukan liian iso virallisiin amigurumimittoihin nähden, mutta koska en omista sopivaa koukkua, tämä sai kelvata.




Viimeistely oli hankalin vaihe. En oikein osaa liittää virkattuja osia toisiinsa kauniisti. Etenkin korvat näyttävät lähinnä hiirenkorvilta, mistä kultainen kissani on edelleenkin hieman näreissään. :) En voinut myöskään käyttää Tiimarista ostamiani muovisia tekosilmiä, koska nuorimmainen lapseni olisi siten tukehtumisvaarassa. Sen vuoksi silmät ovat nyt elottomat lankasilmät - mutta ei sekään lasteni ihastusta vähentänyt.



Nyt takaisin kutomaan slipoveria miehelleni. (Pelkään, että siitä tulee ikuisuusprojekti!)

torstai 23. helmikuuta 2012

Pyhäniemi

Olimme viettämässä pienimuotoista talvilomaa Pyhäniemen kelomökkikylässä tammi-helmikuun taitteessa. Suosittelen paikkaa lämpimästi! Tällä kertaa pakkaset olivat turhan kovat hiihtämiseen ja miltei muihinkin talvisiin aktiviteetteihin lasten kanssa (eräänä aamuna -31,5C), mutta loma oli silti hyvin onnistunut. Kävimme mm. ostoksilla Tuurin kyläkaupassa, jonne ei kertynyt matkaa kuin n. 70km. Lisäksi kävimme järvellä pilkkimässä ja tyttömme testasi myös, miten lomakylän ulkoleikkipaikka toimii talvisin.

Alla muutamia kuvia lomaltamme. Kesällä paikka on varmasti tuplaten ihastuttava!


Yllä Veskun pytinki...


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Aloitus

Heipparallaa. Kokeilenpa blogin täyttämistä. Olen hieman epävarma, tulenko jatkamaan tätä harrastusta, aika näyttää!

Alustavasti olen ajatellut laittaa tänne juttuja mm. neulomuksistani, ompeluksistani, sisustusideoistani ja leipomisyrityksistäni - toisin sanoen siis sellaisia "yritänpä-olla-hyvä-äiti" -juttuja. :) En tiedä lukeeko näitä kukaan, mutta jääpä itselle "arkisto" hauskoista hetkistä!